Monet inhoavat pihtihäntäisiä. Suomessa esiintyy kolme lajia, ja tavallisin on maailmankansalainen isopihtihäntä (Forficula auricularia). Pihtihäntäiset kuuluvat lahkoon Dermaptera eli nahkasiipiset. Niille on tunnusomaista litteä ja sileä ruumis. Ne ovat sopeutuneet elämään ahtaissa koloissa ja siiveellisten lajien herkät takasiivet ovat piilossa etusiipien alla hyönteisen liikkuessa. Takaruumis päättyy komeisiin pihteihin. Naaralla on suorat pihdit ja koiraalla taipuneita pihtejä. Pihtejä käytetään aseina taisteluissa. Niitä käytetään myös saalistuksessa ja monet siiveelliset lajit käyttävät pihtejä takasiipiensa laskostamiseen lennon jälkeen. Totta kai pihdeillä on merkitystä myös sukupuolielämässä. Mitä komeammat pihdit, sitä komeampi on koiras.
Useimmat hyönteiset eivät välitä mitään jälkeläisistään. Jälkeläisten hoitoa kuitenkin esiintyy erilaisissa muodoissa ja määrässä. Euroopassa isopihtihäntänaaras munii syksyllä n. 30–60 munaa kaivamaansa koloon. Se talvehtii horroksessa munien kanssa. Kun lämpötila on korkeampi naaras puhdistaa munia ja kääntää niitä, jotta niihin ei kasvaisi sieniä. Keväällä naaras asettaa munat yhteen kerrokseen ja sen jälkeen ne kuoriutuvat. Jälkeläisistä huolehditaan ja puolustetaan noin kuukauden aikana. Joskus naaras munii toisen kerran ja silloin toukat aikuistuvat elokuussa.
Äskettäin ilmestyneessä tutkimuksessa on selvitetty miten naaras tietää toukkiensa kunnon. Hyönteisten jälkeläiskuolleisuus on usein suuri. Jos naaras munii yhteensä n. sata munaa, on ainoastaan kahden yksilön selvittävä aikuisuuteen, jotta lajin kanta säilyisi samanlaisena. Isopihtihäntänaaras päättelee toukkien hajusta, miten hyvässä kunnossa ne ovat, ja säätelee sitten hoivaamisviettinsä sen mukaan. Kun ne tunnistavat lihavan, hyväkuntoisen toukan, ne viettävät enemmän aikaa sen kanssa ja syöttävät sitä paremmin. Laihat ja huonokuntoiset toukat saavat vähemmän huomiota ja vähemmän ruokaa. Isopihtihäntä on kaikkiruokainen ja naaras syöttää omia oksennuksiaan toukille.
Toukkien haju vaikutti myös naaraan ravinnonhakuun. Hyväkuntoisten toukkien haju sai naaraan hakemaan ravintoa enemmän ja tehokkaammin kuin huonokuntoisten toukkien haju.
Isopihtihäntänaaras suosii käytöksellään laatua eikä määrää. Luonnollisesti ei kannata haaskata resursseja huonossa kunnossa olevaan toukkaan. Sellainen käytös voisi vaarantaa kaikkien jälkeläisten hengen eikä kukaan saisi tarpeeksi ruokaa selvitäkseen. Nyt tehty tutkimus on siitä merkityksellinen, että se on ensimmäinen, jossa on osoitettu miten kemiallinen viestintä on kehittynyt jälkeläishoidossa.
Flore Mas, Kenneth F. Hayes and Mathias Kölliker (2009) A chemical signal of offspring quality affects maternal care in a social insect. Proc. R. Soc. B, doi: 10.1098/rspb.2009.0498
Useimmat hyönteiset eivät välitä mitään jälkeläisistään. Jälkeläisten hoitoa kuitenkin esiintyy erilaisissa muodoissa ja määrässä. Euroopassa isopihtihäntänaaras munii syksyllä n. 30–60 munaa kaivamaansa koloon. Se talvehtii horroksessa munien kanssa. Kun lämpötila on korkeampi naaras puhdistaa munia ja kääntää niitä, jotta niihin ei kasvaisi sieniä. Keväällä naaras asettaa munat yhteen kerrokseen ja sen jälkeen ne kuoriutuvat. Jälkeläisistä huolehditaan ja puolustetaan noin kuukauden aikana. Joskus naaras munii toisen kerran ja silloin toukat aikuistuvat elokuussa.
Äskettäin ilmestyneessä tutkimuksessa on selvitetty miten naaras tietää toukkiensa kunnon. Hyönteisten jälkeläiskuolleisuus on usein suuri. Jos naaras munii yhteensä n. sata munaa, on ainoastaan kahden yksilön selvittävä aikuisuuteen, jotta lajin kanta säilyisi samanlaisena. Isopihtihäntänaaras päättelee toukkien hajusta, miten hyvässä kunnossa ne ovat, ja säätelee sitten hoivaamisviettinsä sen mukaan. Kun ne tunnistavat lihavan, hyväkuntoisen toukan, ne viettävät enemmän aikaa sen kanssa ja syöttävät sitä paremmin. Laihat ja huonokuntoiset toukat saavat vähemmän huomiota ja vähemmän ruokaa. Isopihtihäntä on kaikkiruokainen ja naaras syöttää omia oksennuksiaan toukille.
Toukkien haju vaikutti myös naaraan ravinnonhakuun. Hyväkuntoisten toukkien haju sai naaraan hakemaan ravintoa enemmän ja tehokkaammin kuin huonokuntoisten toukkien haju.
Isopihtihäntänaaras suosii käytöksellään laatua eikä määrää. Luonnollisesti ei kannata haaskata resursseja huonossa kunnossa olevaan toukkaan. Sellainen käytös voisi vaarantaa kaikkien jälkeläisten hengen eikä kukaan saisi tarpeeksi ruokaa selvitäkseen. Nyt tehty tutkimus on siitä merkityksellinen, että se on ensimmäinen, jossa on osoitettu miten kemiallinen viestintä on kehittynyt jälkeläishoidossa.
Flore Mas, Kenneth F. Hayes and Mathias Kölliker (2009) A chemical signal of offspring quality affects maternal care in a social insect. Proc. R. Soc. B, doi: 10.1098/rspb.2009.0498
0 kommenttia:
Lähetä kommentti