Suomessa valmistutaan taas kerran joulun viettoon ja olemme koulujen kuusijuhlien aikaan taas kerran joutuneet kuulemaan haihattelua siitä miten jouluevankelin lukeminen ja Enkeli taivaan veisaaminen on kaikille lapsille sopivaa, oleellinen osa suomalaista identiteettiä. Miten suomalainen joulu oikeastaan on ja miksi vietämme sitä?
Jeesuksen syntymän juhlistaminen aloitettiin Egyptissä 200 luvulla. Tietenkin päivämäärä oli toinen, 20 toukokuuta. Toiset kristityt viettivät juhlapäivää 19 tai 20 huhtikuuta, 28 maaliskuuta, 6 tai 10 tammikuuta. Oikeaa päivämäärää ei siis tiedetä.
Roomalaiset viettivät saturnalia-juhlaansa joulukuussa. Se oli erittäin hauska juhla jolloin rämyttiin, syötiin, juotiin liikaa sekä annettiin lahjoja. Yhden festivaalin nimi oli Natalis invicti (Voittamattoman syntymäpäivä) ja sitä vietettiin 25 joulukuuta. Kun 300-luvulla yritettiin saada roomalaisia sopeutumaan kristinuskoon oli helpointa muuttaa suosittua juhla-aikaa kristityksi juhlaksi. Simsalabim, ja niin oli syntynyt juhla Jeesuksen syntymän kunniaksi. Kun kristinusko levisi Ruotsiin oli jouluperinne hyvä olla lähetyssaarnaajien takataskussa. Ruotsalaisilla oli pakanallinen juhla joulukuun lopussa jolloin uhrattiin ja (tietenkin) juotiin liikaa.
Suomeen joulun vietto tuli kristinuskon mukana. Sana joulu on lainasana germaanisista kielistä. Suomalaiset ottivat nimityksen lainana koska he eivät viettäneet joulua. Suurin loppusyksyn juhla oli suomalaisilla marraskuun kekri, jolloin heidän uusi vuosi sai alkunsa.
Jouluperinteissä ei ole paljonkaan suomalaista. Turkulaisten rakastama joulurauhan julistaminen oli keskiajalla yleistä ja Turkuun perinne tuli Ruotsista, jossa kaupungeissa jo 1200-luvulla julistettiin rauhaa joulun ajaksi.
Lahjoja tuova joulupukki tuli Suomeen vasta 1800-luvulla. Ensimmäinen tieto on 1827 jossa se jakoi lahoja Paraisten pappilassa. Alkuperä löytynee pohjoiseurooppalaisessa keskiajan kerjäläispukeista. Ne kiersivät viimeistään 1400-luvulla Ruotsissa, josta ne myös siirtyivät Suomeen. Punainen Coca Cola joulupukki on amerikkalaisen Haddon Sundblomin luoma hahmo. Hänen isänsä oli toki syntynyt Ahvenanmaan Föglössä, joten ahvenanmaalaiset voisivat jotenkin vaatia hahmon omakseen. Korvatunturi joulupukin asuntona on Zacharias Topeliuksen keksintö.
Jouluruoka on suurimmaksi osaksi lainattua perinnettä. Jo muinaiset viikingit söivät talvijuhlassaan kinkkua. Kyseessä oli tietenkin Valhallassa elävä karju Särimner. Sitä teurastettiin ja syötiin joka päivä ja aamulla se syntyi uudestaan. Toiset taas ovat sitä mieltä, että kinkku on Afroditen rakastajan Adoniksen Lähi-Idässä tappanut villikarju.
Riigassa väitetään, että siellä pystytettiin ensimmäinen joulukuusi ja, että perinne on latvialainen keksintö. Meille joulukuusi tuli myöhään, vasta 1800-luvulla. Joulukuusi oli kauan ainoastaan hienostokodeissa ja sitä tuotiin vasta 1900-luvulla jokaiseen tupaan.
Joululahjat olivat 1700-luvulla ruotsinkielisen aateliston hupia. Kun joulusta 1800-luvun lopussa tuli perhekeskeinen juhla levisivät joululahjat myös rahvaston piiriin. Tietenkin alkuperä on roomalainen saturnalian yhteydessä anatamissa lahjoissa.
Mitä siis jää jäljelle suomalaisessa joulussa. Joulutortut ja porkkanalaatikko ovat ainakin suomalaisten keksimiä. Siinäkin joutuu joustamaan. Tummat luumut kasvavat huonosti Suomessa ja ovat käytännössä tuontitavaraa. Porkkanan alkuperä löytyy todennäköisesti Afganistanissa ja meidän tuntema oranssin värinen lajike kehitettiin Hollannissa 1600-luvulla. Kotimaisia perinteitä vaaliva joutuu siis viettämään joulu/kekriä marraskuussa, ilman lahjoja ja kuusta, nakerrellen porkkanalaatikkoa ilman porkkanaa ja joulutorttuja ilman täytettä.
Hyvää Joulua!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti