Jouluaattona 1853 Zachris Topelius kirjoitti runon Sylvian joululaulun. Hänen ystävänsä Karl Collan ihastui runoon ja päätti säveltää sen. Vuonna 2002 suomalaiset valitsivat sen kaikkein kauneimmaksi joululauluksi.
Laulu kertoo Topeliuksen alter egosta, Sylviasta, joka on pieni laululintu, ehkä mustapääkerttu. Mustapääkerttu on harmahtava pieni muuttolintu, jolla on silmien yläpuolella koiraalla musta ja naaraalla sekä nuorella linnulla punaruskea ”pipo”. Mustapääkerttu pesii koko Euroopassa ja läntisessä Aasiassa. Se on Suomen eteläosissa yleinen ja pesii harvalukuisena Oulun seudulle asti. Talveksi se muuttaa Etelä-Eurooppaan ja Afrikkaan. Sylvian joululaulu kertoo yksilöstä, joka on Sisiliassa vangittu häkkiin, ja haikailee kotiin Suomeen, jossa parhaillaan vietetään joulua.
Runo ei sinänsä kosketa minua, koska minusta hyvä runous pohjautuu todellisuuteen ja tulkitsee sitä. Kun kuuntelen Sylvian joululaulua en voi olla ihmettelemättä sitä, miten mustapääkerttu, joka saapuu Suomeen aikaisintaan hieman ennen vappua, yleensä toukokuun puolivälissä, voi tietää mitään Suomen lumisesta talvesta ja varsinkin joulusta. Hyvin suurella todennäköisyydellä vangittu mustapääkerttu on ollut edelliskesän poikasia. Pikkulinnut yleensä elävät vain pari vuotta ja kuolleisuus on suuri. Vanhin Suomessa rengastettu mustapääkerttu on toki ollut 8 vuotta 1 kuukauden ja 19 päivää vanha.
Topelius oli Helsingin yliopiston historian professori. Hän oli kuitenkin varsin perillä sekä kasvi- että eläintieteestä. Hän oli jopa väitellyt hyönteistieteestä R.F. Sahlbergille yhdellä osalla Insecta Fennicasta. Annetaan kuitenkin Topeliukselle anteeksi. Tieteellinen läpimurto lintojen muutosta tuli vasta 1874, kun Johan Axel Palmén väitteli aiheesta uraauurtavalla väitöskirjallaan Om foglarnes flyttningsvägar.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti