Professori Larry Taylor löysi viime vuonna kuusta vettä. Sitä on yllättävän runsaasti ja tarpeeksi, jotta ihminen voisi selviytyä siellä. Hengittäminen on tosin vähän vaikeata. Nyt samainen professori on tutkimuksissaan tullut siihen johtopäätökseen, että vesi on peräisin komeetasta, joka törmäsi kuuhun, vähen sen syntymän jälkeen. Kuun ja maan vedellä ei siis ole yhtenäistä alkuperää. Löydökset tehtiin tutkimalla kuukiviä.
Uusilla tuloksilla voi olla vaikutuksia aikaisempiin päätelmiin kuun ja maapallon muodostuksesta. Ennen luultiin että maassa ja kuussa on samoja ainesosia, määrät vaan ovat erilaisia. Komeettojen vaikutusta ei ole huomioitu. Tutkijat ovat sitä mieltä, että kuu muodostui, kun maapallo törmäsi Marsin-kokoiseen Theia-nimiseen taivaankappaleeseen. Valtavan räjähdyksen tuloksena sinkoutui materiaa ja siitä muodostui kuu. Taylorin teorian mukaan tähän aikaan liikkui myös suuria määriä komeettoja, ns. likaisia jäävuoria, jotka osuivat sekä maapalloon että kuuhun. Taylorin tutkimukset osoittavat, että kuussa on ollut vettä koko sen olemassaolon aikana. Kuun pinnassa ollut vesi on voinut tulla aurinkotuulen mukana tai myöhemmin tulleista komeetoista, mutta kuun sisällä oleva vesi, on nimenomaan peräisin alkutörmäyksistä.
Kuuvesi ei ole aivan samanlaista kun keittiökraanasta tuleva tuote. Siinä on kuitenkin vetyä ja happea. Jos kuukiveä kuumennetaan, niin siitä saadaan periaatteessa juotava neste.
Uudet löydöt antavat uusia mahdollisuuksia avaruuden tutkimukselle. Kuuta voitaisiin käyttää tutkimusasemana, josta lähetetään avaruusaluksia muualle. Avaruusraketit käyttävät n. 85 % polttoaineestaan päästäkseen maapallon painovoimasta. Kuussa ongelma on huomattavasti pienempi, joten siellä oleva "bensa-asema" toisi suuria etuja. Sinne voitaisiin varastoida polttoainetta, joka mahdollistaisi yhä pidemmälle meneviä matkoja.
Lähde:
- James P. Greenwood, Shoichi Itoh, Naoya Sakamoto, Paul Warren, Lawrence Taylor, Hisayoshi Yurimoto. Hydrogen isotope ratios in lunar rocks indicate delivery of cometary water to the Moon. Nature Geoscience, 2011; DOI: 10.1038/ngeo1050
0 kommenttia:
Lähetä kommentti