Ne eivät ehkä hävinneetkään…..

Viime vuosina on yleisesti hyväksytty teoria siitä, että 65 miljoona vuotta sitten Meksikon lahteen osunut taivaankappale aiheutti dinosaurusten sukupuuton. Ne olivat silloin hallinneet n. 160 miljoonaa vuotta mantereiden elämää. Ainoastaan muutama laji selvisi komeetan törmäyksestä ja niistä polveutuvat esimerkiksi linnut. Dinosauruksia oli monenlaisia, yli 9000 lajia. Osa oli kasvissyöjiä, osa lihansyöjiä. Osa käveli neljällä jalalla ja osa kahdella. Muutama laji osasi jopa lentää. Todennäköisesti suurin osa rakensi pesiä ja munivat. Dinosauruksen koko vaihteli Tansaniasta löydetystä Giraffatian brancai –lajista, joka painoi 30 000 – 60 000 kg, pieneen kyyhkysen kokoiseen Anchiornis sukuun kuuluvaan dinosaurukseen , joka aikuisena painoi 110 gr.
Törmäyksen aiheuttama K―T sukupuuttotapahtuma on ehkä koostunut useasta asteroidi-törmäyksestä lyhyen ajan kuluessa. Laajat törmäykset ovat voineet vaikuttaa ilmakehään siten, ettei auringonvalo ole yltänyt maan pinnalle asti ja kasvien yhteyttäminen on vaikeutunut. Osa tutkijoista on kuitenkin pitänyt teoriaa ilmaston muutoksesta tai merenpinnan noususta pääasiallisena syynä tuhoon. Maaliskuun 4. 2010 paneeli, joka koostui 41 tutkijasta, pääsivät konsensukseen siitä että Chicxulub –asteroidin törmäys aiheutti sukupuuton.
Tieteessä konsensus on turhaa (ja vaarallista)
Einstein vastasi kuulemma kysymykseen suhtautumisestaan Hitlerin Saksan parhaimmista fyysikoista koostuneen raadin tehtävästä suhteellisuusteorian kumoamisesta seuraavasti: Yksi olisi riittänyt. Tiede ei ole demokratia, eikä tiedettä voi hallita konsensuksella. Nyt myös dinosauruskonsensus vaatii tarkastelua uudestaan. Larry Heamanin johtama ryhmä Albertan yliopistosta on New Mexicosta löytänyt hadrosauruksen luun, joka on ajoitettu 64,8 miljoonan vuoden ikäiseksi. Kasveja syövät hadrosaurukset elivät siis ainakin 700 000 vuotta Chicxulub-törmäyksen jälkeen. Fossiili on ajoitettu uuden menetelmän mukaan joka perustuu uraniin ja lyijyyn. Elävässä luustossa on hyvin vähän uraania, mutta sitä mukaan kun luuaines fossilisoituu (yleensä alle tuhannessa vuodessa), niin siihen kerääntyy uraania. Fossiilissa alkaa sen jälkeen prosessi, jossa urani hajoaa lyijyksi.
Heaman on sanonut, että on mahdollista, ettei kasvisto hävinnytkään kaikilla alueilla katastrofin jälkeen. Myös dinosaurusten munien säilyminen äärimmäisissä ilmasto-oloissa olisi tutkittava. Heaman myös pitää uuden ajoitusmenetelmän käyttöä aikaisemmin löydettyjen fossiilien ajoittamiseksi välttämättömänä. On mahdollista, että tutkijoiden saavuttama konsensus murenee ja, että koko kysymystä dinosaurusten häviämisestä on arvioitava uudelleen.

Lähde: J.E. Fassett, L.M. Heamn, A. Simonetti: Direct U-Pb dating of Cretaceous and Paleocene dinosaur bones, San Juan Basin, New Mexico. Geology, 2011; 39(2): 159. doi: 10.1130/G31466.1